Tänään ihanaiset lukijani aion puhua teille kunnianhimosta, asiasta jota minulle on suotu yllinkyllin. Asia tuli mieleen siitä, kun tänään alettiin vihdoin jakamaan meidän luokkamme musikaalin rooleja, ja päärooliin hakee minun lisäkseni toinen tyttö. Olen ihan alusta asti halunnut olla tämä päärooli, ja ette uskokkaan kuinka paljon tämä on mulle päänvaivaa aiheuttanut. Olen syyskuusta asti valmistellut itteäni tätä päivää varten kun ne roolit vihdoin jaetaan, ja olen osannut kaikki vuorosanat roolia varten jo monta kuukautta. Jotkut sanoi mulle kuultuaan tämän "oho, entä jos et saakkaa sitä roolia?", tässä kohdassa mua alkaa hämmentämään. Sillä se on mulle niin selvä juttu. Mulle ei oo muuta vaihtoehtoa. Tämä ei oo vaan tän roolin kohdalla, vaan kaikesta. Mun on pakko menestyä. En tiiä onko mulla joku luu mun kropassa mikä pakottaa mut kurottamaan for greatness. Tää juttu koskee myös mun jatko-opintoja, Sibelius-lukio. En oo koskaan halunnut mitään elämässäni enemmän kuin sinne oppilaaksi pääsyä. Oon kesäkuusta asti tehnyt listoja biiseistä millä hakea ja harjoitellut kuin hullu. Tiiän että oon tarpeeks hyvä sitä varten, mutta aina on se pieni ääni päässä, mikä sanoo: what if....
Stay Gold,
Emma
Heey!
Today my lovely readers I will be talking about ambition, a thing that I have been blessed with plenty. This thing came in to my mind today when we finally started dividing the roles for my class' musical, and there is one girl going for the lead role against me. I have wanted to be the the lead role since forever, and you have no idea how much headaches this thing has caused me. Since September, I've been preparing for this role to finally get to me, and I've known the words for it for months. Some people have asked me after me telling this to them, that "what if you don't get the part?" now this is where I get confused. It's so obvious for me. There is no other option for me. This isn't just about the part, it's about everything. I must succeed. I don't know if I have a bone in my body that makes me strive for greatness or what it is. This is a big part of my academic walk too, Sibelius-lukio. I have never wanted anything more in my life, than to get in there. Since June I've been making lists of what songs to apply with, and practicing like crazy. I know I'm good enough to get in, but there's always that little voice in your head saying, what if...
Stay Gold,
Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti